Tag Archives: elämä

Kilpailu kera hyvien kiksien!

Heissan kaikki!

Tästä minä hieman vihjailin joskus, että haluan muistaa jokaista Kierrätysideoita- ja ohjeita ryhmäläistä siitä, kun he ovat luoneet ryhmään niin ihanan hengen! Ryhmässä kuka vain voi kysyä mitä vain, ja aina tulee vastauksia. Jokainen mukana oleva on todella auttamishaluinen ja positiivisen asenteen omaava. Se saa joka päivä minulle hymyn huulilleni. Ja siitä tämä lähti – ajatus, että tälle vuodelle mahtuu vielä yksi kilpailu mukaan!

.

Aloin pohtia, että kuka olisi hyvä yhteistyökumppani, joka jakaisi saman ajatusmaailman, ja apuylläpitäjäni Niina sitten ehdotti, että mitenkäs olisi KIKS. Noh, minä aloin tutkia asiaa ja innostuin kovin, mikä ihana yritys! Ajatus- ja arvomaailma osuvat kyllä niin hyvin kohdalle, että melekin ei voi uskoa 🙂 Otin yhteyttä ja onneksi mielenkiinto oli molemminpuolista, joten tässä tämä nyt on – kilpailu valmiina pakettina teille kaikille!

Ennen kun mene muihin yksityiskohtiin, niin haluan kertoa vähän KIKSistä. Heistä kertoo jo paljon heidän sloganinsa:

.

Kunnioittaen luontoa, ihmistä ja hyviä kiksejä

.

KIKS-tuotteet tehdään käsityönä kierrätys- ja ylijäämämateriaalista, kunnioittaen luontoa, ihmistä ja hyviä kiksejä. Tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Oulussa 100% reilusti ja rakkaudella. Lisätietoa merkistä, tuotteista, jälleenmyyjistä sekä uusista ja vanhemmista mallistoista: http://kiks.fi/

.

Tämän kilpailun palkintona on takki KIKSin mallistosta, ja palkintoina olevat tuotteet ovat KIKSin takkimallit Acts, Hoods ja Shells joko välikausiversiona tai talviversiona! Voittaja saa valita alla olevista tuotteista, listatuissa väri- ja kokovaihtoehdoissa:

.

https://www.weecos.com/en/item/acts-jacket

https://www.weecos.com/en/item/acts-sarkatakki

https://www.weecos.com/en/item/hoods-jacket

https://www.weecos.com/en/item/hoods-wool-jacket

https://www.weecos.com/en/item/shells-jacket

https://www.weecos.com/en/item/shells-wool-jacket

.

Kilpailuun osallistuminen on hyvin helppoa – kirjoita tämän blogipostauksen kommenttikenttään minkä takin haluaisit ja miksi 🙂 Julkaisen kilpailun voittajan nimimerkin täällä 21.11! Kun vastaat, niin sinulle syntyy numero, ja nettiohjelma sitten arpoo näistä numeroista yhden, ja sillein löydämme voittajan 🙂 Eli ei tarvitse kuin käydä tsekkamassa, että mikä takki olisi ominainen ja jättää perustelut kommenttina – hyvin yksinkertaista! 🙂 Toivottavasti te olette tästä yhtä innoissanne kuin minäkin! Nyt ei muuta kuin takkeja tutkailemaan ja “hyviä kiksejä” – pitäkää hauskaa!

Laura

11 000 +

Noin monta meitä on. Se kaikki alkoin yhdestä, ja nyt on ykkönen saanut kaverin ja pari nollaa perään. Tiedän, aivan käsittämättömän upeaa! Ja minun mieleeni heti hyppää se, että kuinkakohan ideaa tämä joukko on kehittänyt ja ideoinut? Sekin luku on varmasti suuri – mikä tietenkin tarkoittaa, että monen monta roskiin matkalla ollutta asiaa ons aanut uuden elämän. Kiitos, sanoo maapallo.

Yksi asia tässä ryhmässä saa minut aina hymyilemään. Monissa ryhmissä ihmiset kyselevät saamatta vastauksia, mutt aolen huomannut, että tässä ryhmässä vastauksia tulee iana ja runsaasti. Joskus jopa sellainen, että ‘En valitettavasti osaa auttaa’, ja tämä on minsuta hienoa. Aina sanotaan, että nykypäivänä ihmise tkulkevat ohi auttamatta, mutta itse näen ryhmän kuin kaupunkina, jossa toiset auttavat mielellään. Ja juuri tämän takia minusta on niin ihanaa tätä ryhmää pyörittää.

Tämä prosessi, että ideat tiedostoihin, on koko ajan käynnissä, viime aikona ollut hieman jumissa, kun on ollut niin paljon kaikkea. Hiljaa hyvä tulee, eikö? Yksi asia, joka on minun maailmaani kovasti sekoittanut on tuo alakuvassa oleva herra – hän saapuu huomenna kotiin, ja voi jestas, että häntä odotan!

10934002_10155024402235123_500807828975206072_n
Bamse 7 viikkoa

Pistetään nyt tähän väliin vielä kuvat herrasta hieman nuorempanakin – ihan vaan huvikseen – kierrätetään kuvia 😉 (Huumoria pitää aina olla matkassa)!

bild-2
Bamse 5 viikkoa.
bild-4
Bamse & veli 3 viikkosina.

Takaisin aiheeseen… noh, eihän ollut mitään tiettyä aihetta, lähinnä vain yleistä hehkutusta. Ei kai aina tarkkaa aihetta pidäkään olla.  Sen voisi vielä mainita, että tuohon ideat-tiedostoon projektiin otetaan aina apua, mikäli jollain on liikaa aikaa käsissään.  Se kun on iso, ja kasvaa joka päivä suuremmaksi 🙂 Itse koitan taas saada sitä etenemään, mutta pitää nyt hetki totutella elämään pikku herran kanssa, ja samalla huhuilla tuonne Mikkelin seudulle, josko sieltä irtoaisi kesäksi duunia (toivossa on hyvä elää!).

Ei muuta kun jatkakaa samaa rataa, ja kiitti kun ootte niin mukavia ideoijia! Oikeasti upeaa, että ei ole mitään riitoja mitä pitäisi selvitellä pitkin päivää, vaan jokainen kera sydämen mukana menossa! Arvostan.

1400476_10155031199325123_5174746639468946755_o
Seuraavaan kertaan…

– Laura

Joulun riemu- kilpailu on ratkennut <3

Hyvää Uutta Vuotta 2015!!!

Pitää toivoa, että teillä kaikilla oli mukava joulu ja vuosi vaihtui hyvässä seurassa. Itse maiskuttelin jouluna eri ruokia, ja uutena vuotena vahdin seitsemää koiraa ja paria kissaa, eli hyvin rennosti mennyt. Nyt pitäsi alkaa valmistua kokeisiin, ja parin viikon päästä odottaa lento takaisin Ruotsiin. Niin ne lomat tuppaa loppumaan. Kesällä sitten Suomeen ja Mikkeli-Lappenranta . tämä etsii duunia kesäksi! Wink wink…

Mutta aiheseen – kilpailu on ratkennut! Eli voittaja saa valita Lumoavan meille valikoiduista kaulakoruista mieleisensä. Ja nehän ovat nämä:

Näistä saa voittaja valita <3
Näistä saa voittaja valita ❤

Voittaja keräsi 6 ääntä enemmän, kuin toiseksi tullut, ja prosentuaaliset lopputulokset näetkin seuraavaksi. Mutta sitä ennen – ta ta daa – voittaja on Hilkka T! Onneksi olkoon! Voittajaan on oltu yhteydessä (tarkistus, että on yhä mukana kilpailussa, sillä muuten palkinto olisi siirtynyt seuraavalle). Kiitos kaikille mukana olleille ja äänestäjille!

Näin äänestyksessä kävi
Näin äänestyksessä kävi

Ääniä tuli todella mukavasti, ja ihanaa, että olitte mukana kilpailussa samalla innolla, kun millä minä sen laitoin kasaan! Eiköhän me taas kesällä kehitella seuraavaa 😉

Nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja organisoida asiat niin, että on aikaa laitaa FB ryhmät siisteiksi (eli ideat tiedostoihin, ja seinät järkeviksi), saada kouluhommat järjestykseen, pohtia tulevia eläinaiheisia asioita (niistä tuleekin sitten tämä blogi täyttymään – #Pomeranian #MyLove #MyFirstOwnDog) ja voisikin antaa esimakua, kun tuli taas äipän trioa hieman tänä jouluna kuvattua 😉

Pommit
Paroni, Rosa & MimmiDSC_0029

Eläimiähän minun elämäni on aina ollut täynnä, ja meidän perheessä on todella paljon pelastettu eläimiä. Niihin on kuulunut kaikkea kissoista, vesilintuihin ja kilpikonniin. Kaikki elämässäni olleet kissat on aina pelastettu/ löydetty. Esimerkiksi Ihme, kenet löysin pari päivää ennen kuin muutin Ruotsiin on kasvanut hurjasti, ja hän on ehkä ihmis- ja eläinrakkain kissa mitä olen ikinä tavannut – luulee ehkä olevansa yksi pommeista, sillä asustaa äippäni luona 🙂

5vkoa - 5kk
5vkoa – 5kk

Nyt nokka kohti tätä alkanutta vuotta 2015 – eiköhän kaikki koiteta tehdä tästä paras mahdollinen! Minä ilmoittaudun mukaan!!

– Laura

Kulttuuri & sen erot – mutta millainen on kulttuuri Suomessa?

Pohdi hetki sitä, että kuka olet ja mistä tulet? Mikä on sinulle normaalia? Tunnetko ihmisiä, ketkä käyttäytyvät sinusta oudosti? Ovatko he jostain toisesta maasta? Tuntuuko sinusta, että ihmiset tietyistä maista huutavat aina puhuessaan? Etkä vain ymmärrä, miksi tietystä maasta tulevat ihmiset käyttäytyvät tietyllä lailla?

Ruotsissa eläimiä arvostetaan paljon & niitä on kaikkialla :)
Ruotsissa eläimiä arvostetaan paljon & niitä on kaikkialla 🙂

Nämä, ja monet vastaavat kysymykset ovat aina välillä pyörineet minun päässäni. Ja minulla on ollut usein vaikeaa, jopa mahdotonta, vastata niihin. Olen syntynt Suomessa, mutta kasvanut aikuiseksi Australiassa, Saksassa, Irlannissa ja Ruotsissa. Olen ollut onnekas, että olen saanut kokea niin monta eri kulttuuria, mutta se on tietyllä tavalla vaikeuttanut minua vastaamaan siihen, että mikä on olennaista minun kulttuurissani. Opiskelen viestintää, ja tätä minun on viime aikoina pitänyt pohtia. Onko minun kulttuurini Suomen kulttuuri, vai jokin oma versioni näiden viiden maan kulttuureista. Vastaus tähän on tuo jälkimmäinen, joka opiskeluissani ei auta antamaan selvää vastausta. Mutta se auttaa ymmärtämään kulttuurieroja, ja sitä miksi jotkut toiset käyttäytyvät erittäin oudosti, vaikka se heistä on täysin normaalia.

Hong Kongissa ruoat ostetaan suoraan veneistä. Ruoka kepissä olevan pussukan kanssa ylös, ja rahat siinä samaisessa alas.
Hong Kongissa ruoat ostetaan suoraan veneistä. Ruoka kepissä olevan pussukan kanssa ylös, ja rahat siinä samaisessa alas.

Yksi asia, mikä usein on omaan korvaani pistänyt, varsinkin näin suomalaisen näkökulmasta, on tiettyjen kansalaisuuksien kohdalla jatkuva huutaminen. Heille se on normaalia, ja minulta hajoaa korvat. Esimerkkinä voin kertoa siitä, kun asuin Intialaisten yläkerrassa Suomessa hetken. Olin varma, että he karjuvat toisilleen koko ajan. On sen jälkeen tullut opittua, että nämä kaikki ovat osaltaan kulttuurieroja. Äänen voimakkuus ja puheen nopeus kun eri kulttuureissa tarkoittavat eri asioita. Esimerkiksi Arabimaissa korkea ja kova ääni tarkoittaa innostuneisuutta. Heille kuitenkin korkea ja voimakas ääni, voivat olla aivan eri tasolla kun miten suomalainen asian kokee. Alla on nuo kolme nuolta, joissa ensimmäinen voisi osoittaa suomalaisen äänen käyttöä hiljaisemmasta voimakkaimpaan. Jos kolmas olisi Arabimaan, niin heidän matalin äänensä olisi suunnilleen samalla viivalla kuin suomalaisen voimakas äänenkäyttö. Mitä tällä haen on se, että vaikka tuntuisi naapurin huutavansa äänen käheäksi, niin hälle se voi yksinkertaisesti olla normaalin äänenvoimakkuuden käyttöä. Tämän takia rakastan sitä mitä opiskelen – oppii muista kulttuureista koko ajan lisää & varsinkin itsestäni!

Screen Shot 2014-11-15 at 20.37.41

Mutta olen tässä samalla alkanut suurenevassa määrin pohtia, että mitä suomalainen kulttuuri sisältää? Ulkomaisilla on tietty stereotypia päässään, niin kun meillä jokaisella on eri maista. Ja tietysti siinä osa on totta, mutta ei todellakaan kaikki. Millainen suomalainen kulttuuri on sinusta?

Australiassa junissakin annetaan jouluaattona lahjat.
Australiassa junissakin annetaan jouluaattona lahjat.

Tietyt asiat minä allekirjoitan vahvasti, ja voin tässä kertoa pari esimerkkiä siitä, kun monien vuosien jälkeen palasin Suomeen, ja vaikka luulin kulttuurijutut muistavani, niin ohi meni ja usein. Ensimmäinen liittyy tilaan, jota suomalaiset tarvitsevat. Australiassa on hyvin normaalia istua toisen viereen bussissa tai ruokalassa samaan pöytään. Minä olin kerran, edellisten opiskeluideni aikaan, syömässä (pari kuukautta sen jälkeen kun ne Suomeen siirsin), ja menin ruokalassa istumaan pitkään pöytään, jossa istui eräs toinen. Tyyppi katsoi minua, ja sanoi, että on täällä vapaitakin pöytiä. Voin sanoa, että olin hyvin hämilläni hetken. Olin kasvanut ulos siitä, että ympärillä pitää olla tilaa, vaikka en sitä aiemmin ollut edes huomioinut. Oin jo kerran aiemmin tämän kokenut, mutta silloin toistepäin, kun muutin Australiaan. Asuin pienessä kylässä, jossa olin vahvasti ainut ulkomaalainen. Olin kerran kipeänä, ja kun menin pankkiin parannuttuani, niin virkailija tuli luokseni ja halasi minua kysyen, että onko nyt kaikki hyvin. Minä meinasin alkaa huutaa virkailijalle, että ‘mitä piip se sinulle kuuluu’, sillä olin pankissa asioimassa, enkä edes tuntenut naista! Kesti kauan tottua siihen, että vieraat tervehtivät ja jutustelevat tuntemattomien kanssa. Tähän pitää vielä lisätä esimerkki Saksasta. Saksassa, varsinkin etelässä ja pienemmissä paikoissa, on tapana tervehtiä vieraitakin vanhuksia sanomalla ‘Grüß Gott’. Siellä muutaman vuoden asuttuani oli tästä tullut normaali tapa. Se oli niin jäänyt päähäni, että samaan jatkoin Suomessakin. Jos tuli vanhempi mummeli kadulla vastaan, niin hymyilen suuresti, ja sanoin Grüß Gott. Ko. rouvat eivät täällä ottaneet sitä ihan samanlailla vastaan, kun mitä rouvat Saksassa. Kun minulle oli pari kertaa huudettu, että mitä sitä nuori siinä kiroilet, ja koitettu iskeä käsilaukulla päähän, niin kummasti osasin tuon “taidon” unohtaa 🙂

Irlannissa voi kadulla vastaan kävellä vaikka tälläinen ihanuus.
Irlannissa voi kadulla vastaan kävellä vaikka tälläinen ihanuus.

Toinen liittyy ns. yleistietoon. Riippuen maasta julkisiin, kuten bussiin, voi mennä joko vain etuovesta, vain “keski”ovesta tai kummastakin. En todellakaan muistanut kuinka Suomessa toimitaan, ja kun vieressä seisovalta tyypiltä sitä sujuvalla suomellani kyselin, niin sain vastauksen, että “Miten et voi sitä tietää?”. Niin. Sen jälkeen vaihdoin kieltä, ja aina kun oli tuollainen “typerä” kysymys kysyttävänä, niin kysyin sen englanniksi kerä aussiaksentin. Sain aina vastaani hymyn ja kattavan vastauksen.

Englannissa ei katujen puhtaus ole aina sijalla numero yksi.
Englannissa ei katujen siisteys ole aina sijalla numero yksi.

Sitten on nämä aikataulut. Itse en ole ikinä ollut myöhässä, ja sen uskon olevan vahvasti osa suomalaista kulttuuri, eli ajallaan paikalla. Noh, näin ei mennä kaikkialla. Australiassa kun sovitaan, että tavataan klo. 14, niin pitää olla onnellinen, jos tyypit saapuvat näköpiirin edes 14:30 aikoihin. Ja sitten taas Saksassa kaikki sanovat olevansa erittäin täsmällisiä, mutta ovat aina viisi minuttiä myöhässä, joka minulle (tulen aina viisi minuuttia aikaisessa), on myöhässä olemista.

Suomalaisen mielestä kulttuurierot kaunistavat maailmaa. Vaikka ne joskus kovasti ärsyttävätkin.
Suomalaisen mielestä kulttuurierot kaunistavat maailmaa. Vaikka ne joskus kovasti ärsyttävätkin.

Ja täällä Ruotsissa olen huomannut, että tämä ei oikeastaan edes eroa Suomen kulttuurista. Tai ei ainakaan siitä, mitä se minusta on, mutta kuten sanoin, niin minulla on hieman vääristynyt kuva, kun niin monta kulttuuria on tässä päässä sekaisin. Minä kuitenkin näistä pohjoisten maiden kulttuureista kovin pidän. Näin yleisesti. Mutta kerro minulle, että mitä tämä meidän kulttuuri sinusta sisältää – olisi todella mukava kuulla!

– Laura

Koulut & kierrätys

Heissan täältä sateisesta Göteborgista!

Minä, tässä samalla kun hieron unihiekkaa silmistäni, ajattlein kirjoitella ajatuksiani otsikon aiheesta. Tämä kaikki sai alkunsa siitä, kun minua lähestyttiin mahdollisella yhteistyöajatuksella ensi vuotta koskien (mistä olen todella innoissani, jos jotain saadaan ensivuonna totutettua!), ja sitten asiasta kaverini kanssa keskustelin, sillä lähestyjä oli koulu. Minusta koko konsepti on ihana, sillä mikä olisi parempi keino saada ihmiset ajattelemaan, että ehkä tästä vanhasta kirjasta voisikin tehdä vielä jotain, kun kertoa kierrätyksestä koululaisille. En tiedä, onko nykykoulusysteemissä kierrätys osana esim. käsityötunteja? Jos on, niin hyvä homma, mutta jos ei ole, niin eikö oli oiva aihe, että koululaisten pitäisi tuoda kotoaan jokin vanha tavara, ja muuttaa se uudeksi?

Minusta se ei vain vähentäisi roskien määrä, vaan antaisi myös koululaisille mahdollisuuden toteuttaa ideoitaan ja antaisi hyvä sauman juurikin sille itse ideoinnille. Itsestä ainakin tuntuu, että usein joku uusi konsolipeli vie kaiken ajan, ja tietenkin osassa niissäkin pitää kehitellä erinäisiä strategioita, mikä on positiivista, mutta tämä ideointi olisi hieman konkreettisempaa. Itse tunnen oloni usein hyvin tyhmäksi, kun pohdin, että mistä noilla muilla pursuaa noita ideoita – mutta minusta on tietenkin ihanaa, että muilla niitä on!

65074_377597929083739_3923748823596895472_n-1 10676349_377597912417074_5158806773780977918_n-1

Tuossa yllä on 13-vuotiaan tytön ideointia. Vanha kirja, josta puuttui sivuja, ja jolle ei käyttöä ollut, muuttui roskiin menemisen sijaan, rasiaksi. Näin hän itse kertoi tekotavasta:

Vanhasta kirjasta tehty rasia. Sivut otettiin sisältä pois ja pahvista leikattiin sopivan kokoiset palat, jotka teipattiin ‘neliöksi’ kanteen ja pohjaan laitettiin tapettia.

Hieno, käytännöllinen ja omin käsin tehty. Minusta olisi mahtavaa, jos koulutkin ottaisivat erinäisille käsityötunneilleen mukaan tämän saman idean – miten voit muuttaa jonkin tavaran käyttötarkoitusta? Mahdollisuuksiahan on rajattomasti, sillä jo yhden kirjan voi muuttaa rasiaksi, laukuksi, koristeeksi, hyllyksi tai ihan miksi vain, kunhan ensin saa ajatuksen ideoitua.

http://vivas.fi/luovia-ideoita-tavaroiden-kayttoon/
http://vivas.fi/luovia-ideoita-tavaroiden-kayttoon/

Olen täällä etelä-Ruotsissa asuessani huomannut, että ihmiset todella usein kehittelevät jotain uutta vanhasta. Lähinnä olen huomannut noita juttuja, mitä pihoille on tehty, kun luonnollisesti en nyt ihmisten taloissa käy kurkkimassa. Ja löytyyhän niitä Suomestakin, mutta täällä vain jotenkin tullut enemmän huomioitua.

Mutta jos tiedätte, että kouluissa on jo tälläistä toimintaa, niin valaiskaa tätä tumpeloa, kun omista kouluvuosista on jo aikaa – niin, tai pitäisi ehkä painottaa että noista yläastevuosista, sillä mitäs minäkään täällä teen kun marssin yliopistolle ja takaisin.

Ei muuta kun Reduse, Reuse, Recycle & Repurpose aina kun ideoita päähän tulee!

– Laura

Ihana ryhmä & suomalaisuus!

Minun on ihan pakko kirjoittaa tästä Kierrätysideoita- ja ohjeita ryhmästäni. Minusta ryhmän jäsenet ovat kerrassaan hurmaavia. Ja nyt varmasti moni kysyy, että miten niin ja miten he eroavat muiden ryhmien jäsenistä. Eivät varmasti mitenkään eroa, mutta kun usein suomalaisista sanotaa, että ovat omissa oloissaan ja nyrpeitä, niin tämän ryhmän osalta olen kyllä aivan eri mieltä! Pakko laittaa tähän kirjoitukseen myös muutama aivan mahtava toteutus (ryhmästä otettuja). Lisään sukunimet, jos tekijät antavat siihen luvan.

Veeran oksataulu

Minusta on vain niin mukavaa miten monet uskaltavat pyytää idea-apua ja kuinka moni siihen tarttuu kiinni, ja heittää omia ideoitaan kehiin, ja kuinka usein ideat muuttavat muotoaa mitä erilaisemmiksi, kun näkökulmia on useita! Hurmaava on sana, joka minulle tulee mieleen tästä prosessista. Ei vaan se, että vanhat tavarat ja asiat saavat uuden elämän, ja maapallo kiittää, niin uskon vahvasti, että myös ryhmäläisille tulee mukava olo, kun muut ideoivat avuksi.

Teijan kirjalaukku

Olen asunut monen monta vuotta ulkomailla ja tavannut mitä erilaisimpia ihmisiä monista eri kulttuureista. Olen siinä vuosien mukaan muovautunut näiden kulttuurien kasvattamaksi, ja yhtä asiaa kuulen erittäin usein:

“Et vaikuta yhtään suomalaiselta.”

Miten tuo pitäisi ymmärtää? Se aina tulee mieleeni ja sen aina kysyn. Minua on kiinnostanut tietää, että millaisin suomalaiset sitten muiden näkökulmasta oikein ovat. Vastaukset ovat yleensä aina sisältäneet adjektiiveja kuten omissa oloissaan viihtyviä, sulkeutuneita, hiljaisia ja kaukaisia. Tietenkin olen iloinen, että noita ei itseni kohdalle yhdistetä, mutta uskallan myös sanoa, että nuo ovat kaukana siitä millaisia suomalaiset ovat. Jos katsoo tämän ryhmän jäseniä, niin sen perusteella suomalaiset ovat avoimia, idearikkaita, auttavaisia ja “lähellä olevia”.

Teijan klipsilamppu

Mitä kauemmin itse asun ulkomailla, niin sitä enemmän suomalaisuus minust akumpuaa. Huudan jo kaukaa kielen perään (jotta se ei vain koskaan katoaisi), kävelen arvojemme takana (satun rakastamaan järjestelmällisyyttä mitä ehkä kaikki eivät Suomesta hahmota, mutta kun asuu muissa maissa, niin se tulee hyivn selkeästi esiin Suomen kohdalla) ja rakastan miten loogisesti asiat Suomessa hoituvat (jälleen, en itsekään sitä hahmottanut ennen kuin olin 10 vuotta Suomesta poissa). Kun 17-vuotiaana lähdin kohti Austraaliaa ilman perhettä tai ystäviä, niin olin onnea täynnä, kun pääsin kauas Suomesta. Päämääränäni oli pysyä poissa loppuelämäni. Syitä oli monia, päällimäisenä teinin kuva maasta ja vahvemmin kuva siitä mitä muualla on. Nyt 13 vuotta myöhemmin, asuinmaana Ruotsi, voin sanoa, että sinne Suomen nurkkiin se tieni tulee johtamaan, ja toivottavasti sieltä töitä vajaan kahden vuoden kuluttua irtoaa.

Sadun joulukalenteri

Niin ne asiat muuttuvat, mutta onneksi jotkin pysyvät samoina, ja sitä toivon Kierrätysidoita- ja ohjeita ryhmänikin kohdalla tapahtuvan. Itse ainakin tulen niin positiiviselle tuulelle, kun luen kommentteja ja katson kuvia mitä idearikkaimmista toteutuksista.

Annen sohva

Kiitos siis teille, kun jaksatte puhaltaa niin hyvin yhteen henkeen!

– Laura

KILPAILU ON RATKENNUT!

Hei kaikille!

Täällä Ruotsin eteläkärjessä on ollut tänään erittäin tuulinen päivä! Tuntuu, että lähtee tukka päästä! Alla vähän mallia heinien muodossa.

Mutta ilmat sikseen ja takaisin itse pääuutisen pariin! Eli kilpailu on ratkennut ja voittajaksi selvisi idea ‘Pöydästä tasoksi’, jonka loihtijana toimi Annakreeta! Oikein paljon onnea!! Voittoidea keräsi peräti 58% kaikista annetuista äänistä. Jaetun kakkossijan ideat saivat kumpikin 9% äänistä. (voittajalle on laitettu meiliä)

Pöydästä tasoksi

Tässä ote idean taustasta:

Mietin pitkään, millainen taso tai lipasto ikkunan alla pitäisi olla. Sitten minulla tuli mieleen pieni pöytä, joka ajelehti vailla käyttötarkoitusta yläkerran aulassa. Sahasin siis pöydän halki. Pöytä sopii kahdessa osassa täydellisesti ikkunan alle. Se on juuri oikean mittainen, riittää koko ikkunan leveydelle. Kiinnitin pöydänpuolikkaat suoraan seinään pienillä kulmaraudoilla pöydän kannen alapinnasta.

Voittaja sai siis valita haluamansa korvakorut Petran korut- valikoimasta (lasiset/hopeiset korvakorut).

Ja minusta oli niin ihanaa käydä läpi ideoitanne, ja seuraava blogikirjoitus tuleekin olemaan ideoista, ja niistä teidän tarinoistanne, jotka minulle ideoistanne lähetitte. Toivottavasti se auttaa kaikkia niitä, ketkä jotkit ideat myös omassa kotonaan haluaa ottaa työnalle 🙂 Siihen pyritään!

Tuulisin terveisin,

Laura