11 000 +

Noin monta meitä on. Se kaikki alkoin yhdestä, ja nyt on ykkönen saanut kaverin ja pari nollaa perään. Tiedän, aivan käsittämättömän upeaa! Ja minun mieleeni heti hyppää se, että kuinkakohan ideaa tämä joukko on kehittänyt ja ideoinut? Sekin luku on varmasti suuri – mikä tietenkin tarkoittaa, että monen monta roskiin matkalla ollutta asiaa ons aanut uuden elämän. Kiitos, sanoo maapallo.

Yksi asia tässä ryhmässä saa minut aina hymyilemään. Monissa ryhmissä ihmiset kyselevät saamatta vastauksia, mutt aolen huomannut, että tässä ryhmässä vastauksia tulee iana ja runsaasti. Joskus jopa sellainen, että ‘En valitettavasti osaa auttaa’, ja tämä on minsuta hienoa. Aina sanotaan, että nykypäivänä ihmise tkulkevat ohi auttamatta, mutta itse näen ryhmän kuin kaupunkina, jossa toiset auttavat mielellään. Ja juuri tämän takia minusta on niin ihanaa tätä ryhmää pyörittää.

Tämä prosessi, että ideat tiedostoihin, on koko ajan käynnissä, viime aikona ollut hieman jumissa, kun on ollut niin paljon kaikkea. Hiljaa hyvä tulee, eikö? Yksi asia, joka on minun maailmaani kovasti sekoittanut on tuo alakuvassa oleva herra – hän saapuu huomenna kotiin, ja voi jestas, että häntä odotan!

10934002_10155024402235123_500807828975206072_n
Bamse 7 viikkoa

Pistetään nyt tähän väliin vielä kuvat herrasta hieman nuorempanakin – ihan vaan huvikseen – kierrätetään kuvia 😉 (Huumoria pitää aina olla matkassa)!

bild-2
Bamse 5 viikkoa.
bild-4
Bamse & veli 3 viikkosina.

Takaisin aiheeseen… noh, eihän ollut mitään tiettyä aihetta, lähinnä vain yleistä hehkutusta. Ei kai aina tarkkaa aihetta pidäkään olla.  Sen voisi vielä mainita, että tuohon ideat-tiedostoon projektiin otetaan aina apua, mikäli jollain on liikaa aikaa käsissään.  Se kun on iso, ja kasvaa joka päivä suuremmaksi 🙂 Itse koitan taas saada sitä etenemään, mutta pitää nyt hetki totutella elämään pikku herran kanssa, ja samalla huhuilla tuonne Mikkelin seudulle, josko sieltä irtoaisi kesäksi duunia (toivossa on hyvä elää!).

Ei muuta kun jatkakaa samaa rataa, ja kiitti kun ootte niin mukavia ideoijia! Oikeasti upeaa, että ei ole mitään riitoja mitä pitäisi selvitellä pitkin päivää, vaan jokainen kera sydämen mukana menossa! Arvostan.

1400476_10155031199325123_5174746639468946755_o
Seuraavaan kertaan…

– Laura

Joulun riemu- kilpailu on ratkennut <3

Hyvää Uutta Vuotta 2015!!!

Pitää toivoa, että teillä kaikilla oli mukava joulu ja vuosi vaihtui hyvässä seurassa. Itse maiskuttelin jouluna eri ruokia, ja uutena vuotena vahdin seitsemää koiraa ja paria kissaa, eli hyvin rennosti mennyt. Nyt pitäsi alkaa valmistua kokeisiin, ja parin viikon päästä odottaa lento takaisin Ruotsiin. Niin ne lomat tuppaa loppumaan. Kesällä sitten Suomeen ja Mikkeli-Lappenranta . tämä etsii duunia kesäksi! Wink wink…

Mutta aiheseen – kilpailu on ratkennut! Eli voittaja saa valita Lumoavan meille valikoiduista kaulakoruista mieleisensä. Ja nehän ovat nämä:

Näistä saa voittaja valita <3
Näistä saa voittaja valita ❤

Voittaja keräsi 6 ääntä enemmän, kuin toiseksi tullut, ja prosentuaaliset lopputulokset näetkin seuraavaksi. Mutta sitä ennen – ta ta daa – voittaja on Hilkka T! Onneksi olkoon! Voittajaan on oltu yhteydessä (tarkistus, että on yhä mukana kilpailussa, sillä muuten palkinto olisi siirtynyt seuraavalle). Kiitos kaikille mukana olleille ja äänestäjille!

Näin äänestyksessä kävi
Näin äänestyksessä kävi

Ääniä tuli todella mukavasti, ja ihanaa, että olitte mukana kilpailussa samalla innolla, kun millä minä sen laitoin kasaan! Eiköhän me taas kesällä kehitella seuraavaa 😉

Nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja organisoida asiat niin, että on aikaa laitaa FB ryhmät siisteiksi (eli ideat tiedostoihin, ja seinät järkeviksi), saada kouluhommat järjestykseen, pohtia tulevia eläinaiheisia asioita (niistä tuleekin sitten tämä blogi täyttymään – #Pomeranian #MyLove #MyFirstOwnDog) ja voisikin antaa esimakua, kun tuli taas äipän trioa hieman tänä jouluna kuvattua 😉

Pommit
Paroni, Rosa & MimmiDSC_0029

Eläimiähän minun elämäni on aina ollut täynnä, ja meidän perheessä on todella paljon pelastettu eläimiä. Niihin on kuulunut kaikkea kissoista, vesilintuihin ja kilpikonniin. Kaikki elämässäni olleet kissat on aina pelastettu/ löydetty. Esimerkiksi Ihme, kenet löysin pari päivää ennen kuin muutin Ruotsiin on kasvanut hurjasti, ja hän on ehkä ihmis- ja eläinrakkain kissa mitä olen ikinä tavannut – luulee ehkä olevansa yksi pommeista, sillä asustaa äippäni luona 🙂

5vkoa - 5kk
5vkoa – 5kk

Nyt nokka kohti tätä alkanutta vuotta 2015 – eiköhän kaikki koiteta tehdä tästä paras mahdollinen! Minä ilmoittaudun mukaan!!

– Laura

Joulun riemu – äänestys!

Toivottavasti kaikilla oli oikein ihana ja antoisa joulu! Minulla ainakin. Nyt voi sitten antaa taas kiireelle ja stressille tilaa 🙂

Äänestyksen löytää täältä! Sieltä valitsemaan omasta mielestä mukavin jouluidea, ja suosikkia voi äänestää kerran päivässä. Toki ääniä voi antaa usealle idealle! 🙂

Voittaja selviää 2.1.2015 ja voittajahan saa sitten valita kaulakorun ihanan Lumoavan meille valikoiduista kaulakoruista, jotka näkyvät tässä alla.

Näistä saa voittaja valita <3
Näistä saa voittaja valita ❤

Kertaushan on opintojen äiti, joten äänestys käydään tätä klikkaamalla ja kerran voi päivässä klikata 🙂

Nyt nokka kohti uutta vuotta, ja jotta ei pääse ihan joulu unohtumaan, ni lisäänpä tähän pari kuvaa minun joulutuotoksistani…

DSC_0002 DSC_0003 DSC_0005 DSC_0007

– Laura

Joulun riemu- kilpailu

Hei te kaikki, Tämä tuntuu kovin uskomattomalta, mutta Kierrätysideoita- ja oheita ryhmän jäsenmäärä ylitti 10 000, mikä tarkoittaa, että on aika kilpailulle. Olen tästä kovin innoissani (vaikka en itse voikaan osallistua). Mutta toivon, että te osallistutte sitten minunkin puolestani! Ihan jouluksi ei voitto ratkea, mutta voittaja voi aloittaa uuden vuoden kera muiston voittoideastaan. Ja mistä me kilpaillaan? Näin joulun aikana minusta on ihanaa, kun voi matkustaa perheen keskelle ja nauttia perinteistä. Vähän sillä linjalla tämä sponsorikin löytyi, sillä tämä on tarina, jossa jo “osien” nimet vievät kohti suomalaisia perinteitä ja meille kovin kodikkaita asioita. Minä aina jotenkin uppoudun näiden korujen maailmaan, ja osaksi niiden omia tarinoita. Työnilo huokuu läpi. Tämä aivan ihana sponsori on Lumoava! Voittaja saa valita muutaman vaihtoehdon väliltä ja palkintoja löytyy niin miehille kuin naisillekin. Tässä pieni ote heidän tarinastaan ja brändistään:

Lumoava tuo yhteen suomalaisen muotoilun ja koruvalmistuksen. Laadukas ja iätön design on yhdistelmä suunnittelijoiden yksilöllisiä tyylejä sekä lahjakkaiden käsityöläisten osaamista. Tuotteena Lumoava on aito ja rehellinen. Jokainen luomus on puhdasta kauneutta, suurella sydämellä valmistettua todellista taidetta. Brändinä Lumoava on kuitenkin enemmän kuin vain joukko kauniita designkoruja. Se on fiiliksiä, asennetta ja yhteishenkeä – se on tapa toimia ja elää. Lumoavan maailmassa näet ja koet asiat toisin ja pääset osaksi tarinaa, jossa esiintyy koko tunteiden kirjo. (www.luomoava.fi)

Teemana on siis tämä joulun- ja talvenaika. Mitä minä haluan on, että lähetätte minulle kuvan ideastanne, jotka tähän teemaan liittyvät. Voitten myös ilmiantaa jonkin toisen idean. Miten se tapahtuu? Klikkaatte sitä ideakuvaa, ja kopioitte sen kuvan linkin siitä yläpuolelta (www.facebook.com/photo…..). Tuo linkki on joka kuvalle erilainen. Lähetätte sitten minulle vain tuon linkin. Minä valitsen ideoista Top 10, joista te saatte sitten äänestää voittajan. Mikäli ilmiannettuja ideoita kuuluisi tuohon Top 10iin, niin otan ensin yhteyttä ideoijiin, että haluavatko he olla kilpailussa mukana. Tästä kuvasta, alla, löytyvät eri palkintovaihtoehdot ja Lumoavaan pääsee tutustumaan myös Facebookissa.

Näistä saa voittaja valita <3
Näistä saa voittaja valita ❤

Ideat ja ilmiannot tulee lähettää osoitteeseen mustikankukka@outlook.com, ja niitä voi lähettää tästä päivästä lähtien aina 25.12 asti. 26.12 alkaa äänestys täällä blogissa, ja loppuu 1.1.2015. Voittaja siis selviää 2.1.2015. Nyt ei muuta kun käymään läpi itse postattuja ideoita ja muiden ideoita, ja niitä minulle lähettämään. Sellainen idean toteutus, mikä tuo teidän mieleen talven ja joulunajan on juuri oiva tähän kilpailuun! – Laura

Ihanat & uskomattomat ideat!

Eikö ole joskus aivan uskomatonta, miten toiset keksivät mitä ihmeellisempiä ideoita? Ja joskus niihin ei tarvitse kuin asian, mitä olet ehkä aina pitänyt roskana? Niin, niin minustakin! Nyt on viime päivinä ollut niin hirveä kiire – kiire joka jatkuu vielä pari viikkoa – mutta on aina ollut ihana huomata miten toiset kaiken kiireen keskellä kehittelevät vaikka mitä ihania juttua kaikista “roskista”! Ja tämän lisäksi ihanat ryhmäläiset olivat kehuneet Kierrätys-ryhmään toisessa Facebook ryhmässä, joka toi monen monta uutta ideoijaa ryhmään ❤ Ja tietysti tämä sai tämän kirjoittajan taas toimintaan, ja sainkin aivan IHASTUTTAVAN sponsorin tulevalle kilpailulle. Näistä kohta lisää, mutta palataan ensin “roskiin”.

Oletko ikinä ajatellut, kun olet pähkinöitä napostellut, että esim pistaasipähkinöiden kuorista voi loihtia VAIKKA mitä?! Mitä uskomattomampia juttua! Olen ollut aivan ällikällä lyöty, kun olen tuijottanut kuvia, jotka ovat täynnä joulun taikaa ja ihmettä, ja niiden keskipisteenä on pistaasinkuoret. Hymy nousee väkisin kasvoille. Mistäköhän puhun? Noh, katsopa seuraava kuva 😉

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10152956715627044&set=gm.1540762646140806&type=1&theater

Eikö ole ihana? Ja tehty pistaasipähkinöiden kuorista! Kyllä saa taas nostaa hatun kehittäjälle! Mutta ei, tämä ei jäänyt tähän, vaan kuusta seurasi valloittava psitaasipähkinöiden kuorruttama parivaljakko….

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10152965911962044&set=gm.1542042332679504&type=1&theater

Vaikka minä kuinka aivonystyröitäni jumppaisin, niin ei sieltä tälläisiä ideoita putkahtelisi 🙂 Noh, tästä ihanat ryhmäläiset ottivat oppia, ja kuusi sai kaverin. Tämä kaveri oli kuitenkin, niin kuin kuuset yleensäkin, hieman erilainen. Tämä jouluinen kuusi sai nimittäin kaverikseet valot.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10204378767263285&set=gm.1541606652723072&type=1&theaterhttps://www.facebook.com/photo.php?fbid=10204378767263285&set=gm.1541606652723072&type=1&theater

Minusta näissä kaikkein parasta on ideoiden yksinkertaisuus. Miten juuri näistä “roskista” voi saada aikaan jotain näin kaunista. Niin, siihen tarvitsee vain ideapoikaisen – onneksi toiset niitä tuottavat!!! Ja kun tällä yksinkertaisella linjalla edetään, niin oli vielä eräs idea, joka on minusta vallan lumoava.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10152871043139706&set=gm.1541531066063964&type=1&theater-2

Tiedättekö miten tuo on tehty? Tekemiseen tarvitaan vain neljä asiaa. Kangas, nuppineulat, styroksi & valot.

Pingotin kankaan nuppineuloilla styroksiin kiinni koska ajattelin vielä jossain vaiheessa tehdä kankaasta tyynypäälliset. Laitoin vanhat jo puoliksi palaneet jouluvalot styroksin läpi kuultamaan kankaan takaa (ovat niitä jotka eivät kuumene) vielä lasten kanssa askarellaan pari pikku tonttuja joulun tunnelmaa luomaan 🙂

MINÄKIN HALUAN TUOLLAISEN! Niin, tuo oli minun ensimmäinen ajatus. Ja edelleen tuollaisen haluan, enkä tainnut olla ainut joka noin ajatteli… niin, oli yksi vajaasta 800sta ideoijasta. Tämä sai kaverikseen toisen ideoijan version 🙂

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10202798157746575&set=gm.1541937109356693&type=1&theater

Yhdestä ideasta voi kehittää niin monta versiota, ja jokainen kuvastaa tekijäänsä. Juuri siitähän tässä on kyse. Minä kun täällä keväisessä Göteborgissa näitä kuvia katselen, niin tulee niin iloinen joulumieli, että ei mitään rajaa!

Tämän lisäksi, siis ryhmääni ja sen idearikkaita ideoijia oli kehuttu toisessa ryhmässä, joka toi melkein 200 uutta ideoijaa päivän sisään ryhmään, mikä jo itsessään on todella sydäntä lämmittävää, mutta samalla tajusin, että “Ei ole totta – meitä on melkein 10000!”. Noh, laitoin hetkeksi opiskelut sivuun ja tartuin toimeen. Ryhmä sai aivan ihanan sponsorin seuraavalle kilpailulleen, ja tämän paljasta samalla kun kilpailu avataan. Koska? No tietenkin sitten, kun tuo 10000 ideoijaa tulee täyteen. Ajankohdasta riippuu myös kilpailun teema, eli yksityiskohdat ovat täysin kiinni ajankohdasta, koska tuo raja ylitetään. Uskon, että se täyttyy pian, ja päästään vähän kilpailemaan. Ainut negatiivinen puoli on, että en itse voi osallistua, sillä minä mielelläni voittaisin tämän skaban 🙂 No ei vaan, ideoijillehan minä tätä värkään!!!

Nyt kaikki loihtimaan jouluisia pistaasihahmoja ja odottaman kilpailun alkua. Itse en malta odottaa, että SUomeen pariksi viikoksi pääsen (vaikkakin se aika on täynnä koulutehtäviä), mutta pääsen pitkästä aikaa kokkaamaan kunnolla: laatikoita, kastikkeita ja KAKKU – JouluKakku!!! Siitä, jos vain löydän pienen raon jonain päivänä joulun jälkeen, niin teen pienen postauksen.

Mutta nyt takaisin kirjojen ja tehtävien pariin. Iloista Joulunodotusta kaikille & Erittän Hyvää tulevaa Itsenäisyyspäivää!

– Laura

Kulttuuri & sen erot – mutta millainen on kulttuuri Suomessa?

Pohdi hetki sitä, että kuka olet ja mistä tulet? Mikä on sinulle normaalia? Tunnetko ihmisiä, ketkä käyttäytyvät sinusta oudosti? Ovatko he jostain toisesta maasta? Tuntuuko sinusta, että ihmiset tietyistä maista huutavat aina puhuessaan? Etkä vain ymmärrä, miksi tietystä maasta tulevat ihmiset käyttäytyvät tietyllä lailla?

Ruotsissa eläimiä arvostetaan paljon & niitä on kaikkialla :)
Ruotsissa eläimiä arvostetaan paljon & niitä on kaikkialla 🙂

Nämä, ja monet vastaavat kysymykset ovat aina välillä pyörineet minun päässäni. Ja minulla on ollut usein vaikeaa, jopa mahdotonta, vastata niihin. Olen syntynt Suomessa, mutta kasvanut aikuiseksi Australiassa, Saksassa, Irlannissa ja Ruotsissa. Olen ollut onnekas, että olen saanut kokea niin monta eri kulttuuria, mutta se on tietyllä tavalla vaikeuttanut minua vastaamaan siihen, että mikä on olennaista minun kulttuurissani. Opiskelen viestintää, ja tätä minun on viime aikoina pitänyt pohtia. Onko minun kulttuurini Suomen kulttuuri, vai jokin oma versioni näiden viiden maan kulttuureista. Vastaus tähän on tuo jälkimmäinen, joka opiskeluissani ei auta antamaan selvää vastausta. Mutta se auttaa ymmärtämään kulttuurieroja, ja sitä miksi jotkut toiset käyttäytyvät erittäin oudosti, vaikka se heistä on täysin normaalia.

Hong Kongissa ruoat ostetaan suoraan veneistä. Ruoka kepissä olevan pussukan kanssa ylös, ja rahat siinä samaisessa alas.
Hong Kongissa ruoat ostetaan suoraan veneistä. Ruoka kepissä olevan pussukan kanssa ylös, ja rahat siinä samaisessa alas.

Yksi asia, mikä usein on omaan korvaani pistänyt, varsinkin näin suomalaisen näkökulmasta, on tiettyjen kansalaisuuksien kohdalla jatkuva huutaminen. Heille se on normaalia, ja minulta hajoaa korvat. Esimerkkinä voin kertoa siitä, kun asuin Intialaisten yläkerrassa Suomessa hetken. Olin varma, että he karjuvat toisilleen koko ajan. On sen jälkeen tullut opittua, että nämä kaikki ovat osaltaan kulttuurieroja. Äänen voimakkuus ja puheen nopeus kun eri kulttuureissa tarkoittavat eri asioita. Esimerkiksi Arabimaissa korkea ja kova ääni tarkoittaa innostuneisuutta. Heille kuitenkin korkea ja voimakas ääni, voivat olla aivan eri tasolla kun miten suomalainen asian kokee. Alla on nuo kolme nuolta, joissa ensimmäinen voisi osoittaa suomalaisen äänen käyttöä hiljaisemmasta voimakkaimpaan. Jos kolmas olisi Arabimaan, niin heidän matalin äänensä olisi suunnilleen samalla viivalla kuin suomalaisen voimakas äänenkäyttö. Mitä tällä haen on se, että vaikka tuntuisi naapurin huutavansa äänen käheäksi, niin hälle se voi yksinkertaisesti olla normaalin äänenvoimakkuuden käyttöä. Tämän takia rakastan sitä mitä opiskelen – oppii muista kulttuureista koko ajan lisää & varsinkin itsestäni!

Screen Shot 2014-11-15 at 20.37.41

Mutta olen tässä samalla alkanut suurenevassa määrin pohtia, että mitä suomalainen kulttuuri sisältää? Ulkomaisilla on tietty stereotypia päässään, niin kun meillä jokaisella on eri maista. Ja tietysti siinä osa on totta, mutta ei todellakaan kaikki. Millainen suomalainen kulttuuri on sinusta?

Australiassa junissakin annetaan jouluaattona lahjat.
Australiassa junissakin annetaan jouluaattona lahjat.

Tietyt asiat minä allekirjoitan vahvasti, ja voin tässä kertoa pari esimerkkiä siitä, kun monien vuosien jälkeen palasin Suomeen, ja vaikka luulin kulttuurijutut muistavani, niin ohi meni ja usein. Ensimmäinen liittyy tilaan, jota suomalaiset tarvitsevat. Australiassa on hyvin normaalia istua toisen viereen bussissa tai ruokalassa samaan pöytään. Minä olin kerran, edellisten opiskeluideni aikaan, syömässä (pari kuukautta sen jälkeen kun ne Suomeen siirsin), ja menin ruokalassa istumaan pitkään pöytään, jossa istui eräs toinen. Tyyppi katsoi minua, ja sanoi, että on täällä vapaitakin pöytiä. Voin sanoa, että olin hyvin hämilläni hetken. Olin kasvanut ulos siitä, että ympärillä pitää olla tilaa, vaikka en sitä aiemmin ollut edes huomioinut. Oin jo kerran aiemmin tämän kokenut, mutta silloin toistepäin, kun muutin Australiaan. Asuin pienessä kylässä, jossa olin vahvasti ainut ulkomaalainen. Olin kerran kipeänä, ja kun menin pankkiin parannuttuani, niin virkailija tuli luokseni ja halasi minua kysyen, että onko nyt kaikki hyvin. Minä meinasin alkaa huutaa virkailijalle, että ‘mitä piip se sinulle kuuluu’, sillä olin pankissa asioimassa, enkä edes tuntenut naista! Kesti kauan tottua siihen, että vieraat tervehtivät ja jutustelevat tuntemattomien kanssa. Tähän pitää vielä lisätä esimerkki Saksasta. Saksassa, varsinkin etelässä ja pienemmissä paikoissa, on tapana tervehtiä vieraitakin vanhuksia sanomalla ‘Grüß Gott’. Siellä muutaman vuoden asuttuani oli tästä tullut normaali tapa. Se oli niin jäänyt päähäni, että samaan jatkoin Suomessakin. Jos tuli vanhempi mummeli kadulla vastaan, niin hymyilen suuresti, ja sanoin Grüß Gott. Ko. rouvat eivät täällä ottaneet sitä ihan samanlailla vastaan, kun mitä rouvat Saksassa. Kun minulle oli pari kertaa huudettu, että mitä sitä nuori siinä kiroilet, ja koitettu iskeä käsilaukulla päähän, niin kummasti osasin tuon “taidon” unohtaa 🙂

Irlannissa voi kadulla vastaan kävellä vaikka tälläinen ihanuus.
Irlannissa voi kadulla vastaan kävellä vaikka tälläinen ihanuus.

Toinen liittyy ns. yleistietoon. Riippuen maasta julkisiin, kuten bussiin, voi mennä joko vain etuovesta, vain “keski”ovesta tai kummastakin. En todellakaan muistanut kuinka Suomessa toimitaan, ja kun vieressä seisovalta tyypiltä sitä sujuvalla suomellani kyselin, niin sain vastauksen, että “Miten et voi sitä tietää?”. Niin. Sen jälkeen vaihdoin kieltä, ja aina kun oli tuollainen “typerä” kysymys kysyttävänä, niin kysyin sen englanniksi kerä aussiaksentin. Sain aina vastaani hymyn ja kattavan vastauksen.

Englannissa ei katujen puhtaus ole aina sijalla numero yksi.
Englannissa ei katujen siisteys ole aina sijalla numero yksi.

Sitten on nämä aikataulut. Itse en ole ikinä ollut myöhässä, ja sen uskon olevan vahvasti osa suomalaista kulttuuri, eli ajallaan paikalla. Noh, näin ei mennä kaikkialla. Australiassa kun sovitaan, että tavataan klo. 14, niin pitää olla onnellinen, jos tyypit saapuvat näköpiirin edes 14:30 aikoihin. Ja sitten taas Saksassa kaikki sanovat olevansa erittäin täsmällisiä, mutta ovat aina viisi minuttiä myöhässä, joka minulle (tulen aina viisi minuuttia aikaisessa), on myöhässä olemista.

Suomalaisen mielestä kulttuurierot kaunistavat maailmaa. Vaikka ne joskus kovasti ärsyttävätkin.
Suomalaisen mielestä kulttuurierot kaunistavat maailmaa. Vaikka ne joskus kovasti ärsyttävätkin.

Ja täällä Ruotsissa olen huomannut, että tämä ei oikeastaan edes eroa Suomen kulttuurista. Tai ei ainakaan siitä, mitä se minusta on, mutta kuten sanoin, niin minulla on hieman vääristynyt kuva, kun niin monta kulttuuria on tässä päässä sekaisin. Minä kuitenkin näistä pohjoisten maiden kulttuureista kovin pidän. Näin yleisesti. Mutta kerro minulle, että mitä tämä meidän kulttuuri sinusta sisältää – olisi todella mukava kuulla!

– Laura

Koulut & kierrätys

Heissan täältä sateisesta Göteborgista!

Minä, tässä samalla kun hieron unihiekkaa silmistäni, ajattlein kirjoitella ajatuksiani otsikon aiheesta. Tämä kaikki sai alkunsa siitä, kun minua lähestyttiin mahdollisella yhteistyöajatuksella ensi vuotta koskien (mistä olen todella innoissani, jos jotain saadaan ensivuonna totutettua!), ja sitten asiasta kaverini kanssa keskustelin, sillä lähestyjä oli koulu. Minusta koko konsepti on ihana, sillä mikä olisi parempi keino saada ihmiset ajattelemaan, että ehkä tästä vanhasta kirjasta voisikin tehdä vielä jotain, kun kertoa kierrätyksestä koululaisille. En tiedä, onko nykykoulusysteemissä kierrätys osana esim. käsityötunteja? Jos on, niin hyvä homma, mutta jos ei ole, niin eikö oli oiva aihe, että koululaisten pitäisi tuoda kotoaan jokin vanha tavara, ja muuttaa se uudeksi?

Minusta se ei vain vähentäisi roskien määrä, vaan antaisi myös koululaisille mahdollisuuden toteuttaa ideoitaan ja antaisi hyvä sauman juurikin sille itse ideoinnille. Itsestä ainakin tuntuu, että usein joku uusi konsolipeli vie kaiken ajan, ja tietenkin osassa niissäkin pitää kehitellä erinäisiä strategioita, mikä on positiivista, mutta tämä ideointi olisi hieman konkreettisempaa. Itse tunnen oloni usein hyvin tyhmäksi, kun pohdin, että mistä noilla muilla pursuaa noita ideoita – mutta minusta on tietenkin ihanaa, että muilla niitä on!

65074_377597929083739_3923748823596895472_n-1 10676349_377597912417074_5158806773780977918_n-1

Tuossa yllä on 13-vuotiaan tytön ideointia. Vanha kirja, josta puuttui sivuja, ja jolle ei käyttöä ollut, muuttui roskiin menemisen sijaan, rasiaksi. Näin hän itse kertoi tekotavasta:

Vanhasta kirjasta tehty rasia. Sivut otettiin sisältä pois ja pahvista leikattiin sopivan kokoiset palat, jotka teipattiin ‘neliöksi’ kanteen ja pohjaan laitettiin tapettia.

Hieno, käytännöllinen ja omin käsin tehty. Minusta olisi mahtavaa, jos koulutkin ottaisivat erinäisille käsityötunneilleen mukaan tämän saman idean – miten voit muuttaa jonkin tavaran käyttötarkoitusta? Mahdollisuuksiahan on rajattomasti, sillä jo yhden kirjan voi muuttaa rasiaksi, laukuksi, koristeeksi, hyllyksi tai ihan miksi vain, kunhan ensin saa ajatuksen ideoitua.

http://vivas.fi/luovia-ideoita-tavaroiden-kayttoon/
http://vivas.fi/luovia-ideoita-tavaroiden-kayttoon/

Olen täällä etelä-Ruotsissa asuessani huomannut, että ihmiset todella usein kehittelevät jotain uutta vanhasta. Lähinnä olen huomannut noita juttuja, mitä pihoille on tehty, kun luonnollisesti en nyt ihmisten taloissa käy kurkkimassa. Ja löytyyhän niitä Suomestakin, mutta täällä vain jotenkin tullut enemmän huomioitua.

Mutta jos tiedätte, että kouluissa on jo tälläistä toimintaa, niin valaiskaa tätä tumpeloa, kun omista kouluvuosista on jo aikaa – niin, tai pitäisi ehkä painottaa että noista yläastevuosista, sillä mitäs minäkään täällä teen kun marssin yliopistolle ja takaisin.

Ei muuta kun Reduse, Reuse, Recycle & Repurpose aina kun ideoita päähän tulee!

– Laura

Reuse, Reduce, Recycle, Repurpose