Category Archives: Henkilö

Nyrppyjen kitkeminen

Olen monta kertaa viestintää opiskellessani törmännyt siihen, kuinka digitaalinen maailma ja sosiaalinen media antavat käyttäjilleen tilaisuuden laukoa mitä vain, kelle vain ja missä vain (rajana some). Koska ruudulla ei ole kasvoja, voi huonon päivän siirtää suoraan toisen naamalle ja näin levittää tätä ympäri ja ampäri. Nyrpyt tulevat ja nyrkypt leviävät. Tämän takia ehkä monet etsivätkin tätä nykyä sitä epäsosiaalista maailmaa. Minä henkilökohtaisesti törmään tähän päivittäin, sillä minulla on monta someryhmää, blogia sekä portfolio, joka löytyy netistä. Kaikki nämä luovat niin positiivista kuin negatiivistakin palautetta. Olen siinä mielessä ollut onnekas, että 80% ajasta kaikki palaute on ollut positiivista.

Yhdessä ryhmässä tietyt tahot eivät ole koko ryhmästä pitäneet, koska se astuu heidän “aluelleen”, mikä on aina kärjistynyt “mukaviksi” viesteiksi, sillä varsinkin viestien lomassa voi toiselle sanoa aivan mitä vain – nyrppyröykkiö täysin tuntemattomalle henkilölle on jees-poks ok. Usein mietin, ja usein kysyn, että käyttäytyykö ko nyrppyhenkilö samoin, jos tapaa kadulla ventovieraan. En koskaan saa vastausta. Toisaalta eräs toinen ryhmäni on aina puuskuttanut positiivinen asenne edellä ja se on ollut mahtavaa. Ryhmässä autetaan toisia, jaetaan dieoita ja ollaan osana ryhmää, pientä yhteisöä. Noh, onko se kovin pieni jos jäseniä on lähelle 20 000? Siitä saa valoa ja enrgiaa omaan päiväänkin vaan tsekkamalla ryhmän sivut. Viime aikoina kuitenkin on vastaan tullut monta tapausta, jossa jäsen pyytää neuvoa, ja joku toinen lähtee viemään keskustelua vaikka vanhemmuuden saloihin, vaikka koko asialla tai ryhmällä ei ole mitään tekemistä lapsien kasvatukseen viitaten. Ja tästä nousee kohu. Tietenkin ylläpitäjänä nämä voin poistaa, ja minusta on vain reilua olla yhteydessä tähän nyrppyhenkilöön, joka on päättänyt purkaa huonon olonsa muihin, ja kysyä, että onko kaikki ok, ja ymmärtääkö hän, että loukkasi käytöksellään muita. Tiedostan jo näitä viestejä kirjoittaessani, että tulen saamaan sellaisen kasan nyrpytystä päälleni, että kaikki eivät kestäisi. Onneksi minut on luotu kestämään. Jotenkin tämän viestin luettuaan nyrppyhenkilö kokee, että minä olen se kaiken nyrpyn alku ja loppu, ja minun syytäni on koko sotku. Näihin en usein ota kantaa, sillä selvästihän sen huomaa, jos toinen ei halua asiaa selvittää tai siitä keskustella. Ja viestintää opiskelleena, ja eri kulttuureissa pitkään asuneena, on helppo saada selville, onko tämä nyrppyhenkilölle täysin arkipäiväinen tapa kommunikoida sosiaalisessa mediassa vai ei.

Mutta pakko on myöntää, että toisaalta minua ärsyttää aivan kamalasti se, miksi toisilla on melkein oikeus purkaa nyrppyoloaan ja nyrppyaiheitaan muihin. Voisin itsekin somen kanavilla nyrpyttää naama punaisena siitä, kuinka olen työtön ja kuinka elämäni on tällä hetkellä jumissa, ja odottaa vain sitä, että töitä saisin, jotta pääsisisin elämääni jatkamaan. Pause-nappula 31-vuotiaan elämässä on kamalaa, joillekin jopa hyvin masentavaa. Ja kun töiden puute ei edes johdu siitä, ettenkö itse kaikkea sen eteen tekisi, sillä vietän päivät etsien viestintään ja/tai markkinointiin liittyviä työpaikkoja, soittelen hakemuksieni perään, kehitän uusia tapoja markkinoida itseäni ja osaamistani, teen videoita, teen nettisivuja, ja what not. Esimerkkinä voisin antaa vaikka tämän: Lauralle duunia

Mutta silti, vaikka kuinka kiehuttaisi, niin en auo päätäni ventovieraille, sillä miten ihmeessä se heidän syysnsä oikein on? Ja tämä on se joka on niin eriskummallista – miten joku voi syyttää tuntemattomia ihmisiä? Tämän takia tämä positiivisuus pitää mielestäni nostaa ylemmälle tasolle, ja varsinkin nyt, kun minun aina-niin-aurinkoinen ryhmäni on saanut vähän nyrppyhenkistä pölyä päälleen, niin en mitään muuta halua kun päästä siitä pois! Koska tapamme kommunikoida ja olla sosiaalisia on suurelta osin siirtynyt digitaaliseen maailmaan, niin se ei silti ole muuttunut, vaan samat tavat ovat aina olleet olemassa (kuten alla olevasta kuvasta voitte hahmottaa), mutta käyttäytyminen näiden asioiden suhteen on muuttunut. Toki nyrppyhenkisiä tyyppejä on aina ollut ja kyllä, stadin kaduilla saattaa jokin nyrppytyyppi kilisevine kasseineen tulla aukomaan päätään ilman syytä, mutta tälläisen prosenttikerroin on hyvin pieni verattuna somen nyrkkypurkauksiin.

http://everest.reefcharter.com/34/world-before-social-media/
http://everest.reefcharter.com/34/world-before-social-media/

Noh, jokainen nyrppyilee tyylillään, siihen ei oikein muut voi vaikuttaa, mutta ehkä joskus itse huomaa, että nyrppyilyä voisi vähentää. Joka tapauksessa aurinkoiset terkut sinne päin täältä!

  • Laura

Kulttuuri & sen erot – mutta millainen on kulttuuri Suomessa?

Pohdi hetki sitä, että kuka olet ja mistä tulet? Mikä on sinulle normaalia? Tunnetko ihmisiä, ketkä käyttäytyvät sinusta oudosti? Ovatko he jostain toisesta maasta? Tuntuuko sinusta, että ihmiset tietyistä maista huutavat aina puhuessaan? Etkä vain ymmärrä, miksi tietystä maasta tulevat ihmiset käyttäytyvät tietyllä lailla?

Ruotsissa eläimiä arvostetaan paljon & niitä on kaikkialla :)
Ruotsissa eläimiä arvostetaan paljon & niitä on kaikkialla 🙂

Nämä, ja monet vastaavat kysymykset ovat aina välillä pyörineet minun päässäni. Ja minulla on ollut usein vaikeaa, jopa mahdotonta, vastata niihin. Olen syntynt Suomessa, mutta kasvanut aikuiseksi Australiassa, Saksassa, Irlannissa ja Ruotsissa. Olen ollut onnekas, että olen saanut kokea niin monta eri kulttuuria, mutta se on tietyllä tavalla vaikeuttanut minua vastaamaan siihen, että mikä on olennaista minun kulttuurissani. Opiskelen viestintää, ja tätä minun on viime aikoina pitänyt pohtia. Onko minun kulttuurini Suomen kulttuuri, vai jokin oma versioni näiden viiden maan kulttuureista. Vastaus tähän on tuo jälkimmäinen, joka opiskeluissani ei auta antamaan selvää vastausta. Mutta se auttaa ymmärtämään kulttuurieroja, ja sitä miksi jotkut toiset käyttäytyvät erittäin oudosti, vaikka se heistä on täysin normaalia.

Hong Kongissa ruoat ostetaan suoraan veneistä. Ruoka kepissä olevan pussukan kanssa ylös, ja rahat siinä samaisessa alas.
Hong Kongissa ruoat ostetaan suoraan veneistä. Ruoka kepissä olevan pussukan kanssa ylös, ja rahat siinä samaisessa alas.

Yksi asia, mikä usein on omaan korvaani pistänyt, varsinkin näin suomalaisen näkökulmasta, on tiettyjen kansalaisuuksien kohdalla jatkuva huutaminen. Heille se on normaalia, ja minulta hajoaa korvat. Esimerkkinä voin kertoa siitä, kun asuin Intialaisten yläkerrassa Suomessa hetken. Olin varma, että he karjuvat toisilleen koko ajan. On sen jälkeen tullut opittua, että nämä kaikki ovat osaltaan kulttuurieroja. Äänen voimakkuus ja puheen nopeus kun eri kulttuureissa tarkoittavat eri asioita. Esimerkiksi Arabimaissa korkea ja kova ääni tarkoittaa innostuneisuutta. Heille kuitenkin korkea ja voimakas ääni, voivat olla aivan eri tasolla kun miten suomalainen asian kokee. Alla on nuo kolme nuolta, joissa ensimmäinen voisi osoittaa suomalaisen äänen käyttöä hiljaisemmasta voimakkaimpaan. Jos kolmas olisi Arabimaan, niin heidän matalin äänensä olisi suunnilleen samalla viivalla kuin suomalaisen voimakas äänenkäyttö. Mitä tällä haen on se, että vaikka tuntuisi naapurin huutavansa äänen käheäksi, niin hälle se voi yksinkertaisesti olla normaalin äänenvoimakkuuden käyttöä. Tämän takia rakastan sitä mitä opiskelen – oppii muista kulttuureista koko ajan lisää & varsinkin itsestäni!

Screen Shot 2014-11-15 at 20.37.41

Mutta olen tässä samalla alkanut suurenevassa määrin pohtia, että mitä suomalainen kulttuuri sisältää? Ulkomaisilla on tietty stereotypia päässään, niin kun meillä jokaisella on eri maista. Ja tietysti siinä osa on totta, mutta ei todellakaan kaikki. Millainen suomalainen kulttuuri on sinusta?

Australiassa junissakin annetaan jouluaattona lahjat.
Australiassa junissakin annetaan jouluaattona lahjat.

Tietyt asiat minä allekirjoitan vahvasti, ja voin tässä kertoa pari esimerkkiä siitä, kun monien vuosien jälkeen palasin Suomeen, ja vaikka luulin kulttuurijutut muistavani, niin ohi meni ja usein. Ensimmäinen liittyy tilaan, jota suomalaiset tarvitsevat. Australiassa on hyvin normaalia istua toisen viereen bussissa tai ruokalassa samaan pöytään. Minä olin kerran, edellisten opiskeluideni aikaan, syömässä (pari kuukautta sen jälkeen kun ne Suomeen siirsin), ja menin ruokalassa istumaan pitkään pöytään, jossa istui eräs toinen. Tyyppi katsoi minua, ja sanoi, että on täällä vapaitakin pöytiä. Voin sanoa, että olin hyvin hämilläni hetken. Olin kasvanut ulos siitä, että ympärillä pitää olla tilaa, vaikka en sitä aiemmin ollut edes huomioinut. Oin jo kerran aiemmin tämän kokenut, mutta silloin toistepäin, kun muutin Australiaan. Asuin pienessä kylässä, jossa olin vahvasti ainut ulkomaalainen. Olin kerran kipeänä, ja kun menin pankkiin parannuttuani, niin virkailija tuli luokseni ja halasi minua kysyen, että onko nyt kaikki hyvin. Minä meinasin alkaa huutaa virkailijalle, että ‘mitä piip se sinulle kuuluu’, sillä olin pankissa asioimassa, enkä edes tuntenut naista! Kesti kauan tottua siihen, että vieraat tervehtivät ja jutustelevat tuntemattomien kanssa. Tähän pitää vielä lisätä esimerkki Saksasta. Saksassa, varsinkin etelässä ja pienemmissä paikoissa, on tapana tervehtiä vieraitakin vanhuksia sanomalla ‘Grüß Gott’. Siellä muutaman vuoden asuttuani oli tästä tullut normaali tapa. Se oli niin jäänyt päähäni, että samaan jatkoin Suomessakin. Jos tuli vanhempi mummeli kadulla vastaan, niin hymyilen suuresti, ja sanoin Grüß Gott. Ko. rouvat eivät täällä ottaneet sitä ihan samanlailla vastaan, kun mitä rouvat Saksassa. Kun minulle oli pari kertaa huudettu, että mitä sitä nuori siinä kiroilet, ja koitettu iskeä käsilaukulla päähän, niin kummasti osasin tuon “taidon” unohtaa 🙂

Irlannissa voi kadulla vastaan kävellä vaikka tälläinen ihanuus.
Irlannissa voi kadulla vastaan kävellä vaikka tälläinen ihanuus.

Toinen liittyy ns. yleistietoon. Riippuen maasta julkisiin, kuten bussiin, voi mennä joko vain etuovesta, vain “keski”ovesta tai kummastakin. En todellakaan muistanut kuinka Suomessa toimitaan, ja kun vieressä seisovalta tyypiltä sitä sujuvalla suomellani kyselin, niin sain vastauksen, että “Miten et voi sitä tietää?”. Niin. Sen jälkeen vaihdoin kieltä, ja aina kun oli tuollainen “typerä” kysymys kysyttävänä, niin kysyin sen englanniksi kerä aussiaksentin. Sain aina vastaani hymyn ja kattavan vastauksen.

Englannissa ei katujen puhtaus ole aina sijalla numero yksi.
Englannissa ei katujen siisteys ole aina sijalla numero yksi.

Sitten on nämä aikataulut. Itse en ole ikinä ollut myöhässä, ja sen uskon olevan vahvasti osa suomalaista kulttuuri, eli ajallaan paikalla. Noh, näin ei mennä kaikkialla. Australiassa kun sovitaan, että tavataan klo. 14, niin pitää olla onnellinen, jos tyypit saapuvat näköpiirin edes 14:30 aikoihin. Ja sitten taas Saksassa kaikki sanovat olevansa erittäin täsmällisiä, mutta ovat aina viisi minuttiä myöhässä, joka minulle (tulen aina viisi minuuttia aikaisessa), on myöhässä olemista.

Suomalaisen mielestä kulttuurierot kaunistavat maailmaa. Vaikka ne joskus kovasti ärsyttävätkin.
Suomalaisen mielestä kulttuurierot kaunistavat maailmaa. Vaikka ne joskus kovasti ärsyttävätkin.

Ja täällä Ruotsissa olen huomannut, että tämä ei oikeastaan edes eroa Suomen kulttuurista. Tai ei ainakaan siitä, mitä se minusta on, mutta kuten sanoin, niin minulla on hieman vääristynyt kuva, kun niin monta kulttuuria on tässä päässä sekaisin. Minä kuitenkin näistä pohjoisten maiden kulttuureista kovin pidän. Näin yleisesti. Mutta kerro minulle, että mitä tämä meidän kulttuuri sinusta sisältää – olisi todella mukava kuulla!

– Laura

Tilannepäivitys :)

Voi ei, minulla on niin huono omatunto, kun en ole kerinnyt kirjottelemaan. On oikeasti ollut miljoona asiaa päällä. Niin, tuohan olisi helppo tekosyy, joten avaan sitä hieman.

  1. On tullut tavattua aika monta kiinteistövälittäjää, ja kun pyyntö myyntiavuksi tuli yks kaks, niin sitten pitää viedä asiaa samalla lailla eteenpäin! Ja on sitä tulltu autettua uuden mestankin löytymisessä. Mutta kivaa se on!
  2. Pääsin sisään Göteborgin Yliopistoon suorittamaan ylemmän korkeakoulututkinnon. Jee? Joo, mutta… sain tiedon eilen ja kolmen viikon päästä alkaa koulu. Pitäisi löytää kämppä, sumplia tuet, pakata, muuttaa Ruotsiin… (tää lista jatkuu)
  3. Olen ollut parissa duunihaastattelussa, ja odottelen, että mitä niistä tulisi. Eli en sitten tiedä että jos saan duunin, niin mitä teen. Työt vai koulu. Eli ei voi tehdä oikein mitään minkään suhteen, vaikka pitäisi koko ajan tehdä paljon kaiken suhteen.

Välillä pitää ottaa iisisti, ja mikäs näitä maisemia katsellessa. Maaseutu 🙂

DSC_0018

Sitten pitää tunkea kaikki mitä olin suunnitellut seuraavaksi pariksi kuukaudeksi pariin viikkoon, just in case. Eli vanhoista kankaista pitää ommella kesähameet, pitää käydä luovuttamassa verta (heti huomenna, ihanaa!!!), hoitaa hammas kuntoon ja… ei edes jaksa ajatella loppuja 🙂 

Tämän takia on vähän kaikki päivitykset jäljessä, mutta koitan parhaani, ja kun tämä härdelli on saatu uomilleen, niin tilanne paranee, eli normalisoituu 🙂 Minua saa toki lähestyä, jos jonkin idean ohjeet ovat väärällä kielellä. Minä parhaan osaamiseni mukaan kyllä ne pikemmiten käännän!

Palataan vielä maisemiin. Niin, maaseutu!

DSC_0015

Koittakaa kestää! Tää kesä on tällaista? Hah. Mikäs sen mukavampaa, kuin pieni kiire! Nauttikaa nyt näistä ihanista ilmoista, ja tuijotetaan näitä ruutuja sit koko talvi ilman breikkejä!

– Laura